Lyhyt muisti - huomioita töistä ja päivistä

perjantaina, maaliskuuta 25, 2005

Lentävä hollantilainen

Elokuussa Turussa on Wagnerin oopperan Lentävän hollantilaisen kolme spektaakkelimaista esitystä. Esityksen nettisivut löytyvät osoitteesta http://www.flyingdutchman.fi/

Matti Salminen kumppaneineen ovat epäilemättä loistavia. Samoin esityspaikka Aurajoen rannalla Suomen Joutsenella ja Sigyn-laivalla. Epäilemättä on kyse vuosikymmenen tapauksesta.

Esityksellä on miljoonabudjetti. Suurin osa tuloista tulee onneksi pääsylipuista. Todennäköisesti esitys myydään loppuun ja esitystä järjestävälle filharmoniselle orkesterille ei tule siitä tappiota.

Esitykseen liittyvä päätöksenteko on kuitenkin vähän epäillyttävä. Filharmoninen orkesteri on syvästi tappiollinen kaupungin taidelaitos. Orkesterin hyvään toimintaan kaupungin myöntämä määräraha ei taida riittää. Lähes täysimittaisen sinfoniaorkesterin ylläpito on varmasti raskasta.

Lentävän hollantilaisen yhtenä järjestäjänä on myös Turun oopperayhdistys. Yhdistykselle on 40-vuoden historia turkulaisen oopperan edistäjänä. Viime vuosina se ollut pahoissa taloudellisessa vaikeuksissa. Tällä hetkellä se on konkurssin partaalla.

Yhdistys ei enää käytännössä toimi taloudellisten ongelmiensa takia. Tästä huolimatta se on mukana jo muutenkin riskialttiissa esityksessä. Yhdistyksellä lienee hyviä kontakteja oopperamaailmaan mutta tällä hetklellä sillä ei ole rahaa, omaa toimintaa eikä substanssia.

Yhdistys voi kuitenkin saamiensa apurahojen avulla tuoda lisää resursseja filharmonisen orkesterin toimintaan. Kulttuurilautakunta on tukenut yhdistystä viime vuonna 70 000 eurolla. Tämä summa näkyy myös yhdistyksen osuutena Lentävän hollantilaisen budjetissa.

Onkohan niin että yhdistyksen tärkein tehtävä on olla filharmonisen orkesterin bulvaanina? Kaupungin jakamista apurahoista osa siirtyy kaupungin taidelaitoksen tosiasialliseen päätösvaltaan.

Loistavien esitysten toteuttamiseen tämä on toki hyvä asia. Mutta taiteen vapaan kentän toimijoiden näkökulmasta tämä on vastuutonta kulttuuripolitiikkaa. Apurahat kuuluvat laitosten ulkopuolelle toimiville taiteilijoille ja yhteisöille. Esimerkiksi Barker-teatterilla ja Artella on myös hyvät kontaktit taiteenlajinsa kotimaisiin ja kansainvälisiin huippuihin mutta tämä ei näy tuessa.

Perinteikkään yhdistyksen konkurssi on toki ikävää mutta myös muiden taiteen alojen yhdistykset joutuvat sopeuttamaan toimintansa tulojensa mukaan.