Kymenlaakso

Olen aloitellut uutta työtäni Jamilahden kasnsanopistolla kirjoittajakoulutusta vastaavana henkilönä. Jamilahti on Haminassa, Kymenlaaksossa. Olen täältä kotoisin ja asunut täällä 19 vuotta, käynyt kouluni ja aloittanut oman kirjoittamiseni näillä seuduilla.

Kun 80-luvun puolivälissä aloitin kirjoittamaan, Haminassa eikä lähiseudulla ollut mitään paikkaa joka olisi voinut kannustaa ja tukea harrastamistani. Teinivuoteni olivat kyllä niin erakkomaisia etten välttämättä olisi tarttunutkaan tarjottuihin mahdollisuuksiin.

Kymenlaakso on kummallinen maakunta. Toisin kuin monella muulla maakunnalla, Kymenlaaksolla ei ole esimerkiksi murteesta tulevaa omaa identiteettiä. Vanhana historiallisena maakuntana Kymenlaakso ainakin Haminaan asti on Uuttamaata. Tästä jonkinmoisena muistumana lienee vanha Haminan kaupunginvaakuna joka on sama kuin Hedlsingin vaakuna. Vain heraldisissa kruunuissa on ero.

Haminan ja vanhan Vehkalahden alueella puhutaan hämäläismurteita. Maakunta on pääosin asutettu noin 1000-1300n luvuilla pohjoisesta käsin. Rannikolla tämä pohjoisesta tullut väestö on kohdannut lännestä mm. Ruotsista tulleen väestön.

Istun nyt vanhan kartanon ullakolla. Kartanon sanotaan olleen Pointzien aatelissuvun halussa. Kaari Utrion Vehkalahden neidot kertovat tämän suvun edustajien vaiheista joskus 1300-luvulla. Tämä kartanorakennus ei toki ole kovinkaan vanha.

Oman sukuni historia liittyy enemmän näihin pohjoisiin asuttajiin. Pohjoisesta tulleet ovat asuttaneet maata kaskeamalla ja rakentamalla kyliä näille uusille raivatuille maille. Kannusjärven ja rannikon ruotsalaisen väestön välissä voi ajatella olleen ei-kenenkään maan.

Euroopan kulttuuripääkaupunki Cork

Tämän päivän Helsingin Sanomissa on kiinnostava esittely Corkista, tämän vuoden Euroopan kulttuuripääkaupungista. Tämä on kiinnostavaa sen vuoksi että Turku haluaa olla vuoden 2011 kulttuuripääkaupunki. Corkin ohjelma on artikkelin mukaan kaupunkilaisten itsensä ideoimaa, ja viralliselle ohjelmalle on myös vaihtoehto-ohjelma. www.cork2005.ie

Tämän vuoden aikana Turku, Tampere ja muutama muu kaupunki kilpailee kulttuuripääkaupungista. Turun hankkeella ei ole vielä omia sivustoja mutta taiteilijaseura Arte on kerännyt tiedossa olevaa materiaalia sivuilleen. www.arte.fi/titanik/kultkaupunki/kultti_main.htm

Itse suhtaudun tähän kulttuuripääkaupunkihankkeeseen periaatteessa positiivisesti, jos hanke toteutetaan järkevällä tavalla. Suurin ongelma on turkulaisen kunnallisen päätöksenteon epäuskottavus kulttuuria ja taidetta sivuavissa asioissa. Jos kaupunki saa vakuutettua omalla päätöksenteollaan myös taiteilijat hankkeen taakse, kulttuuripääkaupungista voi tulla taiteen tekemisen puitteita monipuolisesti tukeva hanke.

Taiteilijoiden näkökulmasta kaupungin päätöksenteko ei ole uskottavaa koska se ei ole pystynyt tarjoamaan vapaalle taidekentälle sen tarvitsemia puitteita. Kulttuuritoimelle turkulainen kulttuuri on kaupungin omat taidelaitokset. Kulttuuritoimen organisaatio ja päätöksenteko ei anna sijaa muulle.

Turun vahvuus on kuitenkin monipuolisessa vapaassa taidekentässä. Turussa on Suomen vanhin taidekoulu ja sen perinnettä jatkava Taideakatemia. Suuri taidekoulu kasvattaa jatkuvasti uusia taiteentekijöitä ja -yleisöä kaupunkiin. Vapaan kenttä uusiutuu ja elää tämän varassa.

Seuraan kulttuuripääkaupunkiprosessia näillä sivuilla säännöllisesti.

Lyhyt muisti

Lyhyt musti -sivuille kokoan ajatuksiani joiden ajattelen kiinnostavan runoudesta ja kirjallisuudesta kiinnostuneita. Näkökulmani on monien roolieni takia moninaisesti kerrostunut.

Vuodenvaihteessa lopetin työn Varsinais-Suomen taidekunnassa jossa olen ollut neljä vuotta kirjallisuuden läänintaiteilijana. Ja aloitan samalla uuden työn Jamilahden kansanopiston kirjoittajakoulutuksen vedtäjänä ja Runoyhdistys Nihil Interit ry:n toiminnanjohtajana. Neljän seuraavan vuoden aikana olen myös Turun kaupungin kulttuurilautakunnan jäsenenä. Vedän myös Kustannusliike Nihil Interitiä joka on erikoistunut käännösrunouteen.

Tulevan vuoden aikana kirjoitan huomioita itseäni kiinnostavista asioista. Ne voivat sivuta omaa työtäni tai muiden kiinnostavien ihmisten työtä.

Ajatus nettipäiväkirjan kirjoittamisesta on tullut Miia Toivion (http://miiatoivio.blogspot.com/) ja Karri Kokon (http://www.blogger.com/profile/1491809) sivustoja lukiessa. Kiitän ja kumarran heidän hyville sivuilleen.