Lentävä hollantilainen

Elokuussa Turussa on Wagnerin oopperan Lentävän hollantilaisen kolme spektaakkelimaista esitystä. Esityksen nettisivut löytyvät osoitteesta http://www.flyingdutchman.fi/

Matti Salminen kumppaneineen ovat epäilemättä loistavia. Samoin esityspaikka Aurajoen rannalla Suomen Joutsenella ja Sigyn-laivalla. Epäilemättä on kyse vuosikymmenen tapauksesta.

Esityksellä on miljoonabudjetti. Suurin osa tuloista tulee onneksi pääsylipuista. Todennäköisesti esitys myydään loppuun ja esitystä järjestävälle filharmoniselle orkesterille ei tule siitä tappiota.

Esitykseen liittyvä päätöksenteko on kuitenkin vähän epäillyttävä. Filharmoninen orkesteri on syvästi tappiollinen kaupungin taidelaitos. Orkesterin hyvään toimintaan kaupungin myöntämä määräraha ei taida riittää. Lähes täysimittaisen sinfoniaorkesterin ylläpito on varmasti raskasta.

Lentävän hollantilaisen yhtenä järjestäjänä on myös Turun oopperayhdistys. Yhdistykselle on 40-vuoden historia turkulaisen oopperan edistäjänä. Viime vuosina se ollut pahoissa taloudellisessa vaikeuksissa. Tällä hetkellä se on konkurssin partaalla.

Yhdistys ei enää käytännössä toimi taloudellisten ongelmiensa takia. Tästä huolimatta se on mukana jo muutenkin riskialttiissa esityksessä. Yhdistyksellä lienee hyviä kontakteja oopperamaailmaan mutta tällä hetklellä sillä ei ole rahaa, omaa toimintaa eikä substanssia.

Yhdistys voi kuitenkin saamiensa apurahojen avulla tuoda lisää resursseja filharmonisen orkesterin toimintaan. Kulttuurilautakunta on tukenut yhdistystä viime vuonna 70 000 eurolla. Tämä summa näkyy myös yhdistyksen osuutena Lentävän hollantilaisen budjetissa.

Onkohan niin että yhdistyksen tärkein tehtävä on olla filharmonisen orkesterin bulvaanina? Kaupungin jakamista apurahoista osa siirtyy kaupungin taidelaitoksen tosiasialliseen päätösvaltaan.

Loistavien esitysten toteuttamiseen tämä on toki hyvä asia. Mutta taiteen vapaan kentän toimijoiden näkökulmasta tämä on vastuutonta kulttuuripolitiikkaa. Apurahat kuuluvat laitosten ulkopuolelle toimiville taiteilijoille ja yhteisöille. Esimerkiksi Barker-teatterilla ja Artella on myös hyvät kontaktit taiteenlajinsa kotimaisiin ja kansainvälisiin huippuihin mutta tämä ei näy tuessa.

Perinteikkään yhdistyksen konkurssi on toki ikävää mutta myös muiden taiteen alojen yhdistykset joutuvat sopeuttamaan toimintansa tulojensa mukaan.

Turkulaista kulttuuripolitiikkaa

Turussa jatkuu kiivaana keskustelu kulttuuripääkaupungista ja kulttuuripolitiikasta.

Vuoden vaihteen jälkeen olen ollut mukana kaupungin kulttuurilautakunnassa. Tunnollisena olen lukenut kulttuuritoimen johtosääntöä.

Johtosäännön mukaan kulttuurilautakunnan tehtävänä on huolehtia useiden lakimääräisten tehtävien hoidosta sekä "toimia muutoinkin Turun kaupungissa kulttuuritoiminnan edistämiseksi ja tukemiseksi niiltä osin kuin tämä tehtävä ei kuulu muulle viranomaiselle". (http://www.turku.fi/kesvi/ah/kv/2002/0325004x/640903.htm)

Kulttuuritoimen tulee siis huolehtia omien laitostensa ohella esimerkiksi vapaasta kulttuurikentästä jos tämä ei kuulu millekään muulle viranomaiselle. Mitäköhän nämä viranomaiset ovat? Poliisi, Kela, armeija?

Näyttää siltä että kaupungin kulttuuritoimi on kohtuullisen hyvin käpertynyt itseensä. Kaupungin ylläpitämien laitosten ulkopuolella tunnustetaan olevan kyllä kulttuuria mutta se on muiden viranomaisten ongelma.

*

Turkulaista kulttuuripolitiikkaa parhaimmillaan on myös se että apurahoja päätettäessä taistellaan vapaan kentän toimijoiden välttämättömien toimintamahdollisuuksien turvaamisesta samaan aikaan kun kaupunki toisella kädellä ottaa tuotannollisen vastuun Lentävän hollantilaisen suurproduktiosta (tuotannon kokonaissumma 1 300 000 euroa). Näyttää siltä että tuotannosta kuitenkaan ei tule tappiota.

*

Kymenlaakso

Olen aloitellut uutta työtäni Jamilahden kasnsanopistolla kirjoittajakoulutusta vastaavana henkilönä. Jamilahti on Haminassa, Kymenlaaksossa. Olen täältä kotoisin ja asunut täällä 19 vuotta, käynyt kouluni ja aloittanut oman kirjoittamiseni näillä seuduilla.

Kun 80-luvun puolivälissä aloitin kirjoittamaan, Haminassa eikä lähiseudulla ollut mitään paikkaa joka olisi voinut kannustaa ja tukea harrastamistani. Teinivuoteni olivat kyllä niin erakkomaisia etten välttämättä olisi tarttunutkaan tarjottuihin mahdollisuuksiin.

Kymenlaakso on kummallinen maakunta. Toisin kuin monella muulla maakunnalla, Kymenlaaksolla ei ole esimerkiksi murteesta tulevaa omaa identiteettiä. Vanhana historiallisena maakuntana Kymenlaakso ainakin Haminaan asti on Uuttamaata. Tästä jonkinmoisena muistumana lienee vanha Haminan kaupunginvaakuna joka on sama kuin Hedlsingin vaakuna. Vain heraldisissa kruunuissa on ero.

Haminan ja vanhan Vehkalahden alueella puhutaan hämäläismurteita. Maakunta on pääosin asutettu noin 1000-1300n luvuilla pohjoisesta käsin. Rannikolla tämä pohjoisesta tullut väestö on kohdannut lännestä mm. Ruotsista tulleen väestön.

Istun nyt vanhan kartanon ullakolla. Kartanon sanotaan olleen Pointzien aatelissuvun halussa. Kaari Utrion Vehkalahden neidot kertovat tämän suvun edustajien vaiheista joskus 1300-luvulla. Tämä kartanorakennus ei toki ole kovinkaan vanha.

Oman sukuni historia liittyy enemmän näihin pohjoisiin asuttajiin. Pohjoisesta tulleet ovat asuttaneet maata kaskeamalla ja rakentamalla kyliä näille uusille raivatuille maille. Kannusjärven ja rannikon ruotsalaisen väestön välissä voi ajatella olleen ei-kenenkään maan.

Euroopan kulttuuripääkaupunki Cork

Tämän päivän Helsingin Sanomissa on kiinnostava esittely Corkista, tämän vuoden Euroopan kulttuuripääkaupungista. Tämä on kiinnostavaa sen vuoksi että Turku haluaa olla vuoden 2011 kulttuuripääkaupunki. Corkin ohjelma on artikkelin mukaan kaupunkilaisten itsensä ideoimaa, ja viralliselle ohjelmalle on myös vaihtoehto-ohjelma. www.cork2005.ie

Tämän vuoden aikana Turku, Tampere ja muutama muu kaupunki kilpailee kulttuuripääkaupungista. Turun hankkeella ei ole vielä omia sivustoja mutta taiteilijaseura Arte on kerännyt tiedossa olevaa materiaalia sivuilleen. www.arte.fi/titanik/kultkaupunki/kultti_main.htm

Itse suhtaudun tähän kulttuuripääkaupunkihankkeeseen periaatteessa positiivisesti, jos hanke toteutetaan järkevällä tavalla. Suurin ongelma on turkulaisen kunnallisen päätöksenteon epäuskottavus kulttuuria ja taidetta sivuavissa asioissa. Jos kaupunki saa vakuutettua omalla päätöksenteollaan myös taiteilijat hankkeen taakse, kulttuuripääkaupungista voi tulla taiteen tekemisen puitteita monipuolisesti tukeva hanke.

Taiteilijoiden näkökulmasta kaupungin päätöksenteko ei ole uskottavaa koska se ei ole pystynyt tarjoamaan vapaalle taidekentälle sen tarvitsemia puitteita. Kulttuuritoimelle turkulainen kulttuuri on kaupungin omat taidelaitokset. Kulttuuritoimen organisaatio ja päätöksenteko ei anna sijaa muulle.

Turun vahvuus on kuitenkin monipuolisessa vapaassa taidekentässä. Turussa on Suomen vanhin taidekoulu ja sen perinnettä jatkava Taideakatemia. Suuri taidekoulu kasvattaa jatkuvasti uusia taiteentekijöitä ja -yleisöä kaupunkiin. Vapaan kenttä uusiutuu ja elää tämän varassa.

Seuraan kulttuuripääkaupunkiprosessia näillä sivuilla säännöllisesti.

Lyhyt muisti

Lyhyt musti -sivuille kokoan ajatuksiani joiden ajattelen kiinnostavan runoudesta ja kirjallisuudesta kiinnostuneita. Näkökulmani on monien roolieni takia moninaisesti kerrostunut.

Vuodenvaihteessa lopetin työn Varsinais-Suomen taidekunnassa jossa olen ollut neljä vuotta kirjallisuuden läänintaiteilijana. Ja aloitan samalla uuden työn Jamilahden kansanopiston kirjoittajakoulutuksen vedtäjänä ja Runoyhdistys Nihil Interit ry:n toiminnanjohtajana. Neljän seuraavan vuoden aikana olen myös Turun kaupungin kulttuurilautakunnan jäsenenä. Vedän myös Kustannusliike Nihil Interitiä joka on erikoistunut käännösrunouteen.

Tulevan vuoden aikana kirjoitan huomioita itseäni kiinnostavista asioista. Ne voivat sivuta omaa työtäni tai muiden kiinnostavien ihmisten työtä.

Ajatus nettipäiväkirjan kirjoittamisesta on tullut Miia Toivion (http://miiatoivio.blogspot.com/) ja Karri Kokon (http://www.blogger.com/profile/1491809) sivustoja lukiessa. Kiitän ja kumarran heidän hyville sivuilleen.